Niin se aika vaan kuluu ja Frodo täytti seitsemän kuukautta keskiviikkona (onnea myös pentuetovereille!). Frodo on hyvää vauhtia kasvamassa isoksi pojaksi, niin koon kuin luonteenkin puolesta. Mutta matkaa kyllä riittää. Koirapuistossa se on nykyään rauhallisempi kuin pikkupentuna, eikä se ole ihan koko ajan "ärsyttämässä" muita koiria. Kotona pikkupennun yksinriehumisleikit harvenevat, mutta leikit isäntäväen kanssa lisääntyvät (nouto, köydenveto yms.).  Aikuisturkki peittää pentuvillan. Ja jalkakin nousee, mutta vielä harvoin. Kuitenkin. Meidän pentumme siis kasvaa.

Ihana pentumme muuten järjesti meille ihanan yllätyksen syömällä lelunsa, jonka sisällys oli muovia ja päällikangas jotain... plyysiä? Anyway, jotain kangasta. Äiti oli siis nähnyt Frodon leikkimässä sillä ja kun hetken päästä lelua ei näkynyt missään, tulikin kiireesti soitto eläinlääkärille. Ohjeiden mukaisesti teimme suolapalloja ja tungimme ne päättäväisesti Frodon kurkkuun. Ja pianhan se oksennus tuli, kasa sinistä mönjää. Frodo oli siis ilmeisesti saanut sauman rikki ja syönyt lelun. Lelu saatiin ulos, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Frodolla on muuten H-I-R-V-E-Ä paimennusvietti. Lenkillä se nostaa hirveän mekkalan, jos joku erkanee laumasta. Koiraparka on vielä hihnassa... Mahtaa olla ikävää, kun lauman vahtiminen on kunniatehtävä.

31. päivä suuntaamme pentunäyttelyyn, jonne myös ihana Runo-sisko on tulossa